Kanoja, pässejä ja muita eläimiä. Ja kaikki metallista tehtyjä. Ja ampujat makaamassa maassa selällään ampumassa. Mitä se tuollainen ammunta oikein on?
Jaa että siluettiammuntaa! Sehän vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kuinkas sitä oikein voisi aloittaa kokeilemaan?
Varsin helposti, sillä tykötarpeet siluettiammuntaharrastuksen käynnistämiseksi eivät ole moninaiset eivätkä välttämättä edes kovin kalliitakaan. Seuraavilla ohjeilla ja neuvoilla pääsee aloittamaan ja itse ampumalla, kokeilemalla ja muilta kyselemällä pääsee harrastuksessaan kehittymäänkin. Siitä voisi olla osoituksena vaikkapa kolme suomalaista Siluettiammunnan Euroopan Mestaria, jotka ovat kaikki käyneet läpi pitkän linjan ampumavalmennusta, nimittäin yrityksen ja erehdyksen tietä.
Lyhyesti sanottuna tarpeet ovat seuraavat:
Siluettiammunnan aloittamiseksi on tietystikin ensin oltava käytössä ase, joko oma tai luvallisesti lainattu. Oikeastaan mikä tahansa käsiase, pistooli tai revolveri kelpaa ensimmäisiin kokeiluihin ja käsityksen saamiseksi, mutta menestyminen vaatii aseelta ja muilta välineiltä tiettyjä ominaisuuksia, joista tarkemmin muualla.
Aseeseen tarvitaan sopivia turvallisia patruunoita, joita saa kaupasta valmiina tai joita voi itse ladata. Alussa ostopatruunat ovat suositeltavampi vaihtoehto, ampumaharrastuksen kasvaessa voi harkita patruunoiden itselatausta. Itselataaminen vaatii laiteinvestointeja eikä patruunoiden lataaminen sovi välttämättä kaiken luonteisille ihmisille, kuten ei auton remontointikaan ole jokaisen poropeukalon puuhaa.
Ampumarata tai jokin muu luvallinen ja turvallinen ampumapaikka on ehdoton vaatimus kaikkeen ampumatoimintaan, ojanpenkoilla ja takapihoilla luvatta ammuskelu pilaa vain turhaan ampumaurheilun harrastuksen kuvaa.
Kuulosuojaimet ja näkösuojaimet ovat samoin ehdottoman välttämättömät kaikessa ampumatoiminnassa. Kummatkin aistit ovat ihmisellä ainutkertaiset, niitä voi vain pilata ja tuhota, takaisin niitä ei saa kumpaakaan, jos vaurioita pääsee syntymään.
Tyhjään taustapenkkaan on ikävä ammuskella pitempään, joten jonkinlaiset maalitaulut menevät pian hankintaan. Halvinta on joko kopioida ohjeiden mukaan paperille tai pahville siluettien kuvat ja ampua näihin. Oikeat metalliset kuvat ovat tietenkin "real thing" mutta maksavat, valitettavasti, kultaa. Pahvikuvien käytössä on kuitenkin alhaisen hinnan lisäksi toinenkin lisäbonus. Isolle pahville maalattuun kuvaan ammuttaessa osumiset ja myös ohilaukaukset pystyy toteamaan jälkikäteen tarkalleen oikein ja tähtäinten säätely ja ampumatekniikan hiominen onnistuu paljon paremmin kuin oikeisiin kuviin ammuttaessa. Ohilaukausten toteaminen on varsinkin alussa tärkeää, sillä niitä tulee taatusti, ja paljon. Mikäli laukauksista ei pysty noteeraamaan, mistä päin kuvaa ne oikein menevät ohi, ei tähtäimiäkään paljon kannata säädellä.
Lisenssi on myös suositeltava välttämättömyys, sillä se antaa vakuutusturvan, mikäli jonkinlaisia onnettomuuksia pääsee sattumaan. Lisenssi on pakollinen kaikille kilpailuihin osallistuville ampujille. Lisenssin saamiseksi on kuuluttava johonkin ampumaseuraan, joita löytyy Suomessa lähes jokaiselta paikkakunnalta. Ampumaseuraan kuuluminen on muutenkin erittäin järkevä teko jokaiselle ammuntaa yhtään harrastavalle. Siluettia lajeissaan pitäviä seuroja on tällä hetkellä ympäri Suomea noin 100 seuraa.